Mä. Olen. Niin. Kuollu. Aaaah mun jalat kramppaa. Tunti melkein pelkkää ravia ilman satulaa. Aijai. Mä liisteröidyin kiinni siihen hevosen selkään ja nyt mun jalat ei liiku mihinkään muuhun asentoon. Oivoi.
Eli ratsastuskurssi on alkanut. Ahkerat lukijat muistavat kurssin tunnelmia viime vuodelta, uudemmille tulokkaille vielä kertaus. Kurssi alkoi eilen, ja kestää viisi päivää. Mun kanssa kurssille tuli myös hevostyttö Emmi. Joka aamu me pyöräillään ensin yhdeksän kilsaa tallille, hoidetaan heppoja tunti, ratsastetaan toinen tunti ja sitten pyöräillään taas sama matka takaisin. Jalat sanoo nam.
Joka tapauksessa, tänään kaikki meni suht hyvin. Eilen ei niinkään. Nimittäin, kun me oltiin pyöräilty jo hyvän matkaa, me huomattiin, että mun pyörästä oli kumi puhki. Emmi sanoi että ei tässä ole enää paljonkaan matkaa tallille, jotain puoltoista kilsaa enää. Olikin kolme kilsaa matkaa. Me talutettiin pyörät perille ja myöhästyttiin ihan vähän tunnilta.
Mun hoitsu on yks tosi ihana Gene, joka on kiltti ja nätti ja kaikkee. Ainoo vaan, että se röhkii ja pieree koko ajan. :D Tänään tunnille sain Aksun, joka oli myös tosi kiva. Oli siis kiva päivä.
Nyt on kuitenkin tapahtunut jotain muutakin erityistä. Kesäkuun alku, kesäloman alku, ratsastuskurssi... soiko mitkään kellot päässä? Kaikesta tästä olen kirjoittanut jo kerran tässä blogissani. Nyt on siis tullut vuosi täyteen Pauliinan perustamisesta. On seurattu vuoden ajan, kuinka olen etsinyt omaa tyyliäni tämän blogin avulla. Jo vuoden ajan olette saaneet kauhistella asuvalintojani ja ostoksiani. Lukijoitakin on vuoden varrella kertynyt mukaan jo useita. Jopa viidenkymmenen lukijan raja on ylitetty! Kiitos valtavasti kaikille ihanille ihmisille, jotka ovat kommentoineet blogiani, tsempanneet ja auttaneet matkan varrella. Nyt on ensimmäinen vuosi takana, ja toivottavasti vielä monta vuotta edessä!
P.S. Onko teillä hyviä ideoita, miten me voitais yhdessä juhlia blogin yksivuotissynttäreitä? :)
