Näytetään tekstit, joissa on tunniste taikaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taikaa. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Aamukastetta

Huomenta rakkaani!

Tänään olen ollut aamuvirkku, heräsin jo ennen kahdeksaa ja luin eilen kirjastosta lainaamiani kirjoja. Sitten, kun katsahdin ulos keittiön ikkunasta, sain inspiraation.








♥:lla, Pauliinanne

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Voiko mikään olla sen ihanampaa?

Kävelet saunalta kuumissasi järven rantaan. Järven pinta on lähes peilityyni, siitä heijastuu rannan puut ja hieman pilvinenen taivas. Ripustat pyyhkeen puun oksaan ja kahlaat veteen.Vesi pistelee jalkojasi. Kahlaat yhä syvemmälle. Pulahdat uimaan virkistävään alkukesän järviveteen.

Seisot aavistuksen hytisten vedessä. Rohkaiset itsesi ja painat pääsi vedenpinnan alle. Silmät on pidettävä kiinni, tai niitä alkaa kirvellä. Kylmyys leviää ruumiiseesi. Nouset pintaan. Hetken aikaa tuntuu kylmältä, mutta lämmin kesätuuli vie tunteen pois. Sukellat uudelleen. Veden pinta väreilee. Nouset uudelleen pintaan.

Katselet ympärillesi. Järven rannalla kaikki puut ovat verhoutuneet vehreään lehtiviittaan, kuin juhannuksen kunniaksi. Niiden vihreät kuvajaiset heijastuvat veden pinnasta. Taivas on pilvinen, joissian kohti kaistale taivaansinistä erottuu harmaan ja valkoisen pilvimassan väleistä. Sadekuurosta ei ole paljonkana aikaa. Jostain kuuluu linnun ääni, se on kuikka. Veden pinta väreilee siellä, missä lintu ui.

Painat pääsi jälleen pinnan alle, ja uit jonkin matkaa. Nouset huohottaen pintaan. Huomaan seisovasi ison kiven vieressä. Nouset sen päälle, otat sitä vauhtia ja pulahdat veteen. Liikutat käsiäsi, sivuille, eteen, sivuille. Jalat potkivat tasaista tahtia. Käännyt välillä selälle uimaan, sitten taas vatsalle. Liikut vedessä sulavasti, tunnet olevasi vapaa, hallitsevasi tätä toista maailmaa. Sisälläsi kuplii ilo, tunnet olevasi kuin pieni kala, joka on päästetty akvaariosta takaisin kotiinsa, mereen. Sukellat jälleen. Muutamen metrin päässä pääsi pulpahtaa pintaan. Tunnet suljettujen silmäluomiesi takaakin, että aurinko on päässyt pilviverhon takaa paistamaan. Se lämmittää päätä ja selkää, avaat silmät. Tähystät kädellä varjostaen aurinkoon, mutta käännät katseesi pian pois, aurinko häikäisee.

Kellut selälläsi veden päällä. Silmäsi ovat suljetut. Aurinko lämmittää ihoasi veden päällä. On niin rauhallista. Olet niin onnellinen. Tähän voisi jäädä loppuiäksi.

Voiko mikään olla sen ihananpaa?

♥:lla, Pauliinanne

Juhannusyön taika...

Heipsun keipsun nuppuset!

Juhannusyö on nyt takana, ja aamu alkaa olla jo pitkällä, kello lähentelee yhtätoista, ulkona näyttää hieman harmaalta, lämpötilasta en ole varma, olisiko 20:n paikkeilla. Eilen tuli valvottua puoleenyöhön ja heräsin tänä aamuna kymmeneltä. Olisin valvonut pidempäänkin, mutta koko muu porukka meni jo nukkumaan, niin mäkään en saanut valvoa enenpää. Eilisilta sujui rauhallisissa merkeissä, saunottiin ja syötiin. Illasta tulikin sitten hyvin kaunis huolimatta päivän sadekuuroista ja kurjasta ennusteesta.

Juhannusyönhän pitäisi olla täynnä taikaa, mutta tässä tapauksessa ei. Tein kyllä kaiken maailman juhannustaikoja, mutta ei ne tainnu oikein onnistua, järven pinnasta ei heijastunut mitään ja nukuin yöllä unetonta unta. Aikas kurja juttu.

Kohta telkusta tulee Kikin lähettipalvelu, jaksaiskohan sitäkin kattoo? Taidan ottaa kirjan ja lukee jossain hiljaisessa sopessa... No, mutta viettäkää te nuppuseni mukava päivä! ♥


♥:lla, Pauliinanne

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Taikaa

Aurinkoisia terveisiä!

Hihhih, nyt on sitten todistettu, että yksi lierihattu saa ihmeitä aikaan. Nimittäin, tulin äsken Emmiltä, meillä oli tosi hauska päivä, pelattiin Monopolya, minä voitin, taas, olen voittanut joka ikisen pelin siitä astin kun Pihla kävi meillä muutama viikko sitten, mulla on joku ihmeen Monopoly-addiktio päällä, pelaan ihan koko ajan ja kaikkien kanssa Monopolya. Mutta, asiaan, olin siis tulossa Emmiltä, ja kuten muistanettekin edellisestä tekstistä, että mulla oli tänään päällä sellainen vaalea lierihattu, niin tallustin se päässä kotia kohti Emmiltä, niissä rimpsuisissa vaatteissa, ja ne muutamat ihmiset jotaka näin matkallani, kääntyivät katsomaan minua, olin ilmeisesti aika poikkeuksellisen näköinen. No, minä katsoin takaisin, syvälle silmiin ja väläytin iloisen hymyn jokaiselle. Vähittellen hymy nousi heidänkin kasvoilleen. Luulen piristäneeni jokaisen päivää, aiankin vähäsen. Lierihattu ja hymy saavat ihmeitä aikaan!


♥:lla, Pauliina

Kuva We Heart It:sta