Noniin, nyt kirjotan heti perään varsnaisen postauksen. :)
Eilen alkoi sitten virallisesti kesä, jos niin voi sanoa. Kouluvuosi loppui ja todistukset jaettiin. Sain aivan mahtavan todistuksen, yhdeksän kymppiä ja neljä ysiä. Paras todistukseni ikinä! Tiedän, tiedän, olen hikke. Mutta mun mielestä opiskelu vaan on kivaa. =) Lisäksi sain Palmia -stipendin, koska olin ollut kiltti ja auttavainen ruokalassa yms. yms. yms. Se oli 20 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan. Sillä saa juuri yhden kirjan kesäksi. En ehtinyt jäädä tänne juhlimaan, vaan piti rientää suoraan juna-asemalle ja matkustaa junalla Tampereelle ylioppilasjuhliin. Yöksi menimme tädin ja hänen perheen kotiin. Illalla taivas oli tosi jännän näköinen...
Ensin näytti kuin taivas ois auennu, kun aurinko paistoin pilvien välistä.
Vähän myöhemmin alkoi sataa ja taivaalle ilmestyi sen jälkeen komea sateenkaari.
Hyvin nukutun yön jälkeen matkasimme junalla takaisin kotiin.
Ikkunaan viereeni ilmestyi jostain suloinen leppäkerttu. Taisi olla kesän ensimmäisiä.
Matkalukemisena oli Elle, yksi lempilehdistäni.
Loppupäivän otin pihalla aurinkoa, ja siinä se viikonloppu solahtikin mukavasti. Sitä ennen, perjantaina, luokkamme järjesti Washingtoniin muuttavalle kaverillemme yllätysbileet. Lähes kaikki olivat paikalla, ja sensin koristelimme juhlapaikan ja järjestimme kaiken valmiiksi. Sitten muutama lähti hakemaan Sallaa. He sitoivat hänen silmänsä ja laittoivat autoon. Hänet tuotiin paikalle ja kun hänen silmänsä avattiin, kaikki huusivat "Yllätys!". Salla oli tosi yllättynyt, mutta iloinen. Annoimme hänelle lahjoja ja sitten söimme makkaraa, kakkua ja muita herkkuja. Sitten hypittiin trampalla, leikittiin limbokisaa, kaikkea kivaa. Lopuksi oli tarkoituksena tanssia hitaita, mutta eihän ne viidesluokkalaiset pojat siihen suostuneet. Juhlat oli tosi hyvin onnistuneet, ja kaikilla oli kivaa. Siina kahdeksan aikaan kaikki alkoivat sitten lähteä ja lopuksi vain minä ja Annika oltiin paikalla (juhlat oli Annikan kotona). Sitten tuli itku, kun oikeesti tajuttiin että kohta Salla lähtee, ja tulee takas vasta kolmen vuoden päästä. Itkettiin siinä ja kuunneltiin Celin Dion:n My heart will go on. Se on ihan järkyttävän surullinen biisi. Jos haluu itkee, kannattaa todellakin kuunnella sitä. Räpsin juhlissa ahkerasti kuvia, mutta katotaan nyt, antaako ne laitta niitä tänne.
Tällä viikolla olis ohjelmassa ratsastuskurssi kaverini kanssa. Kamala kun oli tänä aamuna vaikee valita vaatteita, käänsin lähes koko vaatekaappini ympäri kun etsin sopivaa asua, vaikka kysehän oli vain vaatteista, joilla pyöräilisin tallille. :D Oon mä kyllä niin mahdoton. Lopulta päädyin vihreisiin housuihin ja kukalliseen t-paitaan. Katsotaan jaksanko postata vielä kurssin jälkeen, se on kahdesta neljään.
♥:lla, Pauliina
